Käytiin parisen viikkoa sitten äitin ja tämän miesystävän kanssa mökkeilemässä Hartolassa ja onneksi sattui niin perjantaille kun lauantillekin kaunis, aurinkoinen ilma. Koirat nauttivat olostaan ja lekotteli auringossa. Tai siis isommat pojat osasivat ottaa rennosti, Jalo ei montaa hetkeä päivän aikana malttanut maata...Asuntoutolla kuljettiin ja Remu painautu viisaana miehenä seisomaan kylki vasten kuskin penkkiä, jolloin mutkat ja muut ei aiheuttanut tasapainon menetystä ja näkipähän etupenkkejen välistä myös, että minne ollaan menossa. Jalo makoili tyynenä lattialla ja Juuso vuoroin seisoi ja vuoroin istui, kera puuskutuksen.
Remu miettii, että näkeeköhän kukaan jos hän vaivihkaa hyppäisi asuntoautoon:
Yritin saada juuso ja Jaloa veteen. Jalo kävi kastamassa varpaansa, mutta isi kastoi vaan kielensä:

Lauantai-aamuna Remun piti heti mökin oven avauduttua päästä portaille nauttimaan auringon lämmöstä:
Päivemmällä otettiin päiväunia omalla patjalla:

Ruohikkoisessa rinteessä:

Ja kuumalla kivellä seisten, vanerin heijastaessa lämpöä myös varjoon jäävälle kyljelle:
Juuso kuuntelee mökistä kuuluvaa kolinaa, jokohan olisi ruoka-aika?
Ruuan jälkeen ja varjon viilentäessä pihaa jaksaa taas vähän riehuakin:
Ja antaa penikalle kurinpalautusta:

Heinolan näyttely meni ihan odotusten mukaan, eli Jalo veti ja loikki kuten aina ennenkin. Yhtään edustavaa kehäkuvaa ei tästä johtuen kamerasta löytynyt...
Juuso vetäytyi luunsa kanssa vähän sivummalle nauttimaan auringosta:
Ruohikkoisessa rinteessä:
Ja kuumalla kivellä seisten, vanerin heijastaessa lämpöä myös varjoon jäävälle kyljelle:
Heinolan näyttely meni ihan odotusten mukaan, eli Jalo veti ja loikki kuten aina ennenkin. Yhtään edustavaa kehäkuvaa ei tästä johtuen kamerasta löytynyt...
Ja sama meno jatkui kehän ulkopuolellakin kun Jalo niin rakasti kaikkia siskojaan ja veljiään.
Rakastunut Jalo ja kaunis siskonsa Lumi:
Näyttelyssä oli tosiaan paikalla kaksi veljeä, sekä kolme siskoa ja äitikin. Oli oikein mukava nähdä näitä nuorukaisia ja omistajia!
Näyttelystä tuli ostettua evästä ja herkkuja ja ilmeestä päätellen siansorkka oli hyvää:
Remu on saanut itselleen uuden syystakin suojaamaan karvatonta rintakehäänsä syksyn koleilta keleiltä:
Peräpään suojaksi tuosta ei riittänyt, mutta siihen tarkotukseen on sitten muita takkeja.
Tämän pääasiallinen tarkoitus on kuitenkin tuo rintakehän lämmittäminen.
Koska tuommoisen sporttisen takin kanssa ei oikein sovi meidän normaalisti käyttämät "bling bling" pannat, niin tekaisin sitten vielä takkin kaveriksi pannan:

