keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Mökkeilyä ja näytelmiä

Vaikka Jalosta onkin jo melko iso poika kasvanut, niin silti pitää yrittää mahduttautua mamman syliin: Käytiin parisen viikkoa sitten äitin ja tämän miesystävän kanssa mökkeilemässä Hartolassa ja onneksi sattui niin perjantaille kun lauantillekin kaunis, aurinkoinen ilma. Koirat nauttivat olostaan ja lekotteli auringossa. Tai siis isommat pojat osasivat ottaa rennosti, Jalo ei montaa hetkeä päivän aikana malttanut maata...
Asuntoutolla kuljettiin ja Remu painautu viisaana miehenä seisomaan kylki vasten kuskin penkkiä, jolloin mutkat ja muut ei aiheuttanut tasapainon menetystä ja näkipähän etupenkkejen välistä myös, että minne ollaan menossa. Jalo makoili tyynenä lattialla ja Juuso vuoroin seisoi ja vuoroin istui, kera puuskutuksen.

Remu miettii, että näkeeköhän kukaan jos hän vaivihkaa hyppäisi asuntoautoon:
Yritin saada juuso ja Jaloa veteen. Jalo kävi kastamassa varpaansa, mutta isi kastoi vaan kielensä:

Juuso vetäytyi luunsa kanssa vähän sivummalle nauttimaan auringosta:
Lauantai-aamuna Remun piti heti mökin oven avauduttua päästä portaille nauttimaan auringon lämmöstä:
Päivemmällä otettiin päiväunia omalla patjalla:

Ruohikkoisessa rinteessä:

Ja kuumalla kivellä seisten, vanerin heijastaessa lämpöä myös varjoon jäävälle kyljelle:
Juuso kuuntelee mökistä kuuluvaa kolinaa, jokohan olisi ruoka-aika?
Ruuan jälkeen ja varjon viilentäessä pihaa jaksaa taas vähän riehuakin:
Ja antaa penikalle kurinpalautusta:

Heinolan näyttely meni ihan odotusten mukaan, eli Jalo veti ja loikki kuten aina ennenkin. Yhtään edustavaa kehäkuvaa ei tästä johtuen kamerasta löytynyt...
Ja sama meno jatkui kehän ulkopuolellakin kun Jalo niin rakasti kaikkia siskojaan ja veljiään.
Rakastunut Jalo ja kaunis siskonsa Lumi:
Näyttelyssä oli tosiaan paikalla kaksi veljeä, sekä kolme siskoa ja äitikin. Oli oikein mukava nähdä näitä nuorukaisia ja omistajia!
Näyttelystä tuli ostettua evästä ja herkkuja ja ilmeestä päätellen siansorkka oli hyvää:
Remu on saanut itselleen uuden syystakin suojaamaan karvatonta rintakehäänsä syksyn koleilta keleiltä:
Peräpään suojaksi tuosta ei riittänyt, mutta siihen tarkotukseen on sitten muita takkeja.
Tämän pääasiallinen tarkoitus on kuitenkin tuo rintakehän lämmittäminen.
Koska tuommoisen sporttisen takin kanssa ei oikein sovi meidän normaalisti käyttämät "bling bling" pannat, niin tekaisin sitten vielä takkin kaveriksi pannan:
Nyt ei ole äitin lahjoittamasta verkkatakista jäljellä kun puolitoista hihaa ja vetoketju.

perjantai 24. heinäkuuta 2009

Uudet pannat

Pidemmittä puheitta, uudet pannat a'la Satulahuone:








maanantai 20. heinäkuuta 2009

MuLkkuikä koputtelee ovella

En ole hetkeen taas saanut tännekään kirjotettua...

Jalon kanssa ollaan nyt jonkin verran väännetty kättä mm. kaiken mahdollisen mahdottoman syömisestä ulkosalla. Prlkän "ein" hokeminen oli yhtä tyhjän kanssa, ja parit pyöräytykset lenkillä auttoivat kummasti tuon "ein" ymmärtämiseen. Edelleenkin sillon tällöin koittaa jotain popsia, mutta kiellosta lopettaa sen. Tänäänkin tuo kävi jossain pöpelikössä ja jäi rinnalle kävelemään(yleensä on vetämässä joukkoa etunenässä). Sivusilmällä huomasin herran katseessa jotain omituista ja suukin oli aavistuksen rakosalla. Kun käskin päästäämään irti, niin suusta tipahti sillä samaisella sekunnilla kikkare. Että ihan selvästi jotain on mennyt jakeluun kun yritti olla huomaamaton, popsimatta kuitenkaan tuota herkkupalaa!

Sitten pari kuvaa pesun jälkeisistä rallatuksista...



Jalo kuvittelee mahtuvansa vielä iskän kainaloon, mutta mutta... on se sinne joskus paremminkin mahtunut:
Jalohan on jo Juusoa aavistuksen korkeampi ja varmaan painoakin on jo enempi.
Remu täytti 7. pv jo 5 vuotta! Paljon on yhdessä koettu toivottavasti monen monta kokemusta saadaan yhdessä vielä kokea! Sankarin poseeraus herkkujen jälkeen näytti tältä:
Kyllä tuolle sohvalle kolmekin menee, jos ei ihan rinnakkain niin ainakin päälekäin:
Koiriin on tämän kesän aikana uponnut jo taas ennätys määrä rahaa... On käyty eläinlääkärissä, täytetty ahkeraan murkinavarastoa ja ostettu kaikkea vähemmän tarpeellista. Jalokin sai ihka oman näyttelypannan:
Ja Heinolan "wannabe Charlien enkeleillä" on nyt kaikilla sitten omat valjaatkin:

Uudet nahkapannatkin ovat valmistuneet ja saadaan ne tällä viikolla. Sitten en kyllä hetkeen hommaa mitään ylimääräistä koirille. Tosin, hetki on kyllä melko suhteellinen käsite...
Tämä kuva kuvaa Jaloa niiiin paljon paremmin kui tuhat sanaa...:


On vauhtia, vaaratilannetta ja orastavaa miehisyyttä!

Toissapäivänä tosiaan oli Heinolan pentynäyttely, jossa Jalo luokkansa ainoa osanottaja. Arvostelussa lukee näin:

A little bit too strong skull. Wellset ears. Correct leg. Good top- and underline. Shoulders still not enough strong. Free elboes. Correct rearlegs. Wellset tail. Movement should be more ground covering. A little bit loose in elboes. Good temperament.

Seuraava näyttely jonne suuntaamme, on sekin Heinolassa, elokuun lopulla.

Sain tänään päivitettyä myös poikien kotisivut, jonne raapustelin Juuson huhtikuisen näyttelyn arvostelun, Jalon saamat arvostelut ja muutkin tiedot.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Välineurheilua

Melkoista välineurheilua tuntuu tämä koiraharrastus toisinaan olevan!
Tilasin joku aika sitten Remulle ja Juusolle valjaat (ja piti tietenkin saada niihin sopivat hihnatkin), kun lenkillä vedetään niskat nurin narin.
Loppuviikosta sitten saapuikin paketti. Postitäti toi aamulla kirjeet ja muut ja olin vähän pettynyt kun valjaita ei vielä kuulunut, vaikka ne oli luvattu toimittamaan tiettynä päivänä. No, reilu tuntia myöhemmin ovikello soi ja oven takana seisoi postitäti: "Hei. Tämä oli jäänyt minulta epähuomiossa autoon.". Mielettömän hyvää palvelua, olisihan hän voinut periaatteessa muina miehinä jättää paketin toimittamisen seuraavalle päivälle.
Lähdettiin sitten samantein "koeajolle" ja voi juku; kumpikaan ei vetänyt ollenkaan! Ei sinä päivänä, ei seuraavana, eikä noiden valjaiden saapumisen jälkeen kertaakaan. Ei edes, vaikka ilta- ja aamupisuilla on käytetty pelkkää kaulapantaa! Uskomatonta...

Juuso valjaineen:

Remu valjaineen:
Oikein tyytyväinen olen noihin, joskin tuo vatsan ympärillä oleva jarrulenkki tarvii vielä tikata niin, että ei pääse pyörimään. Näissäkin kuvissa lukko on humpsahtanut Juuson selän päälle ja toisinaan se löytyy ikävästi pissaputken edestä...
Jalo tulee saamaan myös omat valjaat, kunhan alkaa olemaan lähempänä lopullista kokoaan. Tänään kokeilin lenkillä Juuson valjaita Jalolle, mutta eipä ne sen kohdalla olleet niin käänteen tekevät kun isällään, yllätys...
Eilen illalla, ennen ukkosta, kylvettiin kilpaa ilta-auringossa:



Auringon vetäydyttyä pilvien taa, Jalolla oli vähän omaa kivaa:






Ja nytten lähdetään yhden pikkuisen pojan kanssa pesulle kun sai taas lenkillä jotain kummallista keltaista nestettä päälleen... kuonosta aina lapoihin asti!

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Mustialan viikonloppu

Huh huh. Reissu sujui joutuisasti ja oli oikein mukava.
Hieman kertyi univelkoja, mutta niitähän voi lyhennellä nukkumalla sitten täällä kotona. Jalo nukkui eilen kotiin päästyämme lähes koko illan, mutta tänään on virran taso ollut taas ihan normaali.

Lauantain erkkari meni sadetta pidellen. Kyllähän sitä aurinkoa lopulta nähtiin, siinä vaiheessa kun oli aika pakata tavarat ja suunnistaa mökille lepäämään ja keräämään voimia seuraavalle päivälle.

Lauantaina meitä tuomaroi USAlainen Kerrie Kuper ja sijoituttiin hienosti toiseksi.
Arvostelussa sanotaan:
Excellent movement. Neck set good. Nice topline. Wonderful temperamnet. Head could be more refined.

Sunnuntaina open showssa tuomarina oli saksalainen Olaf Knauber, hän "sijoitti" meidät seitsemänneksi, anaten KP:n.
Hänen arvostelunsa:
6 mont old. Strongly build blue brindle. With good combination of strenght with elegance of out line. That will learn on the future to show himself even better movement which is now quite playfull which is ok for the age. Nice head & expression with powerful jaws. Exellent fluent out lines with powerfull loin of good lenght. Good frontfill & depht of chest for age. Well balanced angulations. Free accition when playing. A very promesing youngster.

Oli mukava saada monisanainen arvostelu, mutta harmikseni en kyllä saa ihan kaikesta selvää...

Ja pari kuvaa sunnuntailta:





torstai 28. toukokuuta 2009

Terveisiä mätsäristä!

Täällä on taas touhuttu ja leikitty, mutta edelleen kolme koiraa samassa painissa aiheuttaa sen, että yksi jää auttamattomasti ulkopuolelle. No, hälle jää sitten painituomarin virka:
Remulla on monasti tapana tuppautua puoliksi syliin kun on huomiota vailla. Ja nokkaa pitää sitten pusutella niin, että herraa alkaa kutittamaan ja pärskityttämään. Tässäkin minä koitan istua koneella ja kuunnella mussiikia, mutta Remun mielestä on pusuttelun aika:


Pojat sai pantalaatikkoon taas täytettä kun meidän "vaki" pantafirma täytti vuoden
ja tuon vuosipäivän ajan (24h) oli varastossa jo valmiina olevat pannat -50%.
Tällä kertaa löydettiin vähän erilaiset kun mihin ollaan aiemmin totuttu, olkoon nämä nyt sitten vaikka "kesäpannat":




Ja sitten siihen itse mätsäriin... joka siis järjestettiin täällä Heinolassa, Citymarketin parkkialueella viime sunnuntaina. Siellä käytiin Jalon kanssa korkkaamassa kummankin meidän "kehäurat". Ihme kyllä, en jännittänyt lain, vaikka pelkäsin suurin piirtein pyörtyväni jännityksestä. Moni muukin oli ensikertalaisia ja se helpotti kummasti omaa oloa kehässä.
Pentuja oli kaikkiaan paikalla 21.
Ringissä juoksemista Jalo ei oikein tuntunut ymmärtävän, täysiä kun olisi pitänyt päästä:
No, osasyynä oli varmaankin meidän edellä juossut Curro/Kurro whippet, leikkimäänhän sitä olisi pitäny päästä.

Jalo antoi tuomarin tutkiskella itseään todella nätisti, vaikka tässä vaiheessa Jaloa olisi kiinnostanut päästä tuonne Remun luokse:

Curro/Kurroa yritettiin kuikuilla ja saada huomio kiinnitettyä:


Kun kaikki 21 pentua oli esitetty, tuomari päästi kymmenen koiraa jatkoon. Meitä hän ei tässä vaiheessa kätellyt, joten jatkossa oltiin!
Ja taas mentiin, suorastaan leijuen:

Odotellaan kun tuomari taas tutkailee, että ketkä neljä hän sijoittaa:


Jalo alkoi olemaan tässä vaiheessa jo ihan väsy, eikä malttanu seistä oikein paikallaan. Käänsin nokkaa koko aika puolelta toiselle sen mukaan, minne Jalo turhautumistaan purki, eli mistä kuului mielenkiintoista läähätystä, mistä rapinaa jne.
Selvittiin neljän parhaan joukkoon., empä olisi aamulla kotoa lähtiessä moista uskonut!

Kakkospaikalta sitten loppujen lopuksi käytiin ruoka- ja herkkupussi noukkimassa, ei pöllömmin kahdelta untuvikolta!
Tosin voiton vei vielä untuvikompi pari, ei ollut esittäjä tainnut koskaan edes koiranäyttelyä nähnytkään.

Ja sitten kuvasarjaa eiliseltä...
Ensin on kaikki hyvin ja rauha maassa (ja jalat solmussa):

Sitten kuuluu rapinaa ja Jalolle tulee tietenkin kiirekiirekiire:

Vaan eipä tuo onneton mihinkään pääse kun jalka on Remun alla ja hölmönä vielä istuu ite toisen niskan päällä painona... Hetki piti sätkytellä:

Remun kanssa ovat nyt olleet viime aikoina kun paita ja peppu, Juuso on tällä hetkellä vähän "out.